tuuma kirjoitti:
Maan vaihto on hyvin vaikea asia, oudossa maassa on yleensä oudot tavat ja hyvin usein kuullut että viimeistään parin kuukauden sisään alkaa Suomi tuntua lopulta ihan OK paikalta. Ohi tuo kulttuurishokki jossain vaiheessa menee mutta arkielämän ongelmat vieraalla kielellä sopertaen ovat yllättävän vaikeita. Ajat kolarin jossain Jemenissä ja joudut sairaalaan, yrität kertoa että selkä on äärettömän kipeä mutta silti kipsaavat vain pikkurillin. Antavat reseptin ja menet apteekkiin saat jotain nappeja mutta et uskalla syödä kun tekstistä ei mitään tajua. Alat sitten soittelemaan paikalliseen vakuutusyhtiöön ja poliisille, koska kolarin syy ei tietenkään ollut sinun ja yrität saada korvauksia jne. Saattaa siinä käämi vähän kärähtää, paatuneemmaltakin matkaajalta.
Pakko kommentoida keskustelun sivujuonteeseen, asia kun on taas henkilökohtaisesti ajankohtainen.
Monissa maissa, varsinkin astetta eteläisemmissä, on hyvät puolensa, mutta asettuminen ottaa aina oman aikansa. Uusissa ympyröissä eläminen vie aluksi suunnattomasti energiaa, vaikka elämän perusedellytykset olisivatkin kunnossa. Vielä rankempaa on täysin puhtaalta pöydältä aloittaminen: huonekalujen hankkiminen, astioiden ja keittiövälineiden ostaminen, vuodevaatteet sekä itse peitteet jne jne. Lisäksi sähkösopimusten tekeminen, internet-yhteydet jne jne. Nämä ovat asioita jotka yleisesti siirtyvät muuton mukana ja ovat kertyneet teinivuosista lähtien, asioita joita uusitaan vähitellen. Jos lisäksi tulee terveydellisiä vastoinkäymisiä / onnettomuuksia, eläminen vieraassa kulttuurissa voi käydä erittäin raskaaksi.
Usein juuri parin kuukauden jälkeen eläminen tuntuu äärimmäisen rankalta, mutta neljäs kuukausi on jo helpompi: rutiini on löytynyt ja päivät soljuvat entiseen malliin. Uuden kodin pikku viat eivät paista silmiin ja toivottavasti aurinkoinen sää piristää.
Voisin kenties joskus raottaa omaa päiväkirjaani täällä, niin kummasti Rintsikassa elämisen murheet ja lumen kolaamiset tuntuvat vähäpätöisiltä seikoilta. Esimerkkinä mainittakoon lentokentällä vietty yö sen vuoksi, etten päässyt maahan, koska viisumissani oli mukamas jotain vikaa ja asiaa hoitava virkailija ei tienkään ollut paikalla. Oli nälkä, kylmä, jano ja muutenkin kurjaa. Aamulla asia selvisi sen hetkisen passintarkastajan tiettämättömyyden syyksi. Kiitohs!
Nimim. maailmanmatkaaja